Ennätyskiimainen PoWiCup mallia kakskyt-kakskyt käynnistynee kyykkä-asian-tuntijoiden saamien tietojen mukaan lähiaikoina. PoWilaisten ovelana juonena oli tehdä niin järkyttävä kyykkähuuma, että kaikki uluko paikka kuntalaiset kyykänlyöjät eivät ehdi ilmoittautua yleiseen sarjaan ja näin ollen PoWiCupin voitto saadaan piiiiiiiiiiiitkästä aikaa jäämään lappeen Rannoille. Mallia otettiin suuren muailman mömmö-kyykästä ja ulosjääneille akkojen hakkaajille päätettiin järjestää oma Jalosarjansa.
Huuman aikaansaaminen onnistui niin tehokkaasti, että PoWiCupin yleinen sarja myytiin loppuun noin neljässä minuutissa. Häikäisevä suoritus! Valitettavasti jotkut tanperelaiset tosikyykkääjät eivät tähän vipuun menneet, vaan onnistuivat saamaan itsensä yleiseen sarjaan ja täten pilaamaan kaiken. Henkisesti oululaisia siis.

YLEINEN SARJA

1. Motivaatioryhmä (MOT)

Mottilaisten rosteria tutkiessa paljastuu kytköksiä kyykkäliiton A-sarjaan sekä kovahkoon suoritustasoon Tampereen kyykkäliigassa. Kyykänpeluun osaaminen kesäkentillä yhdistettynä hyvään lumikenttätatsiin on sen verran kova kombinaatio, että se riittää vesittämään PoWilaisten unelmat lappeen Rantalaisesta PoWiCupin voittajasta. Kompastumisen mahdollisuuksia toki on tarjolla viimeistään välierässä, mutta pelin kulkiessa mallikkaasti löytynee voittaja Hervannan pimeistä metsistä.

2. Ehkä Wanhatkin Ottaa Kierroksen (EWOK)

Skywalkerin karvaiset kaverit ovat willimiesten oikeastaan ainoa toivo pojan kotiin saamisessa. Lukuisia kertoja top 8 sijoituksille päässeet ja AiMille hävinneet wanhat juobot omaavat hyvän pelitason jo pelkän kokemuksen ansiosta. Valitettavasti sankarikatraan aktiivipelaajien määrä on kovin vähäinen, eikä lyhyt turnaus anna mahdollisuutta kovin syvälliseen vanhojen muisteluun. Alkulohkon jälkeen momentumin on löydyttävä tai muutoin tavoite kaikkein kirkkaimmasta jää toteutumatta, vaikka yleinen sarja kovin heikentynyt onkin tälle vuotta. Kaiken onnistuessa täydellisesti on EWOKeilla kuitenkin mahdollisuudet päästä nauttimaan jopa turnausvoitosta.

3. Vanhat laivahomot (VLGAY)

Tanpesterilaisten kokeneempaa sektoria edustavat paattihinttarit ovat kivunneet PoWiCupissa kuudentoista parhaan joukkoon ainakin kolmena vuonna peräkkäin. Viime vuonna matka katkesi ikävästi puolivälierissä anaalivandaaleja vastaan, joten on sanomattakin selvää, että Jalosarjan myötä VLGAYn mahdollisuudet kolmen parhaan joukkoon yleisessä sarjassa ovat todelliset.

4. Hupiukot Interference (HUI)
HUIman hyvistä kyykkääjistä ei ihan vielä voi puhua, mutta treenitunteja ja kyykkäkokemusta on hankittu määrätietoisesti. Otteet NKL:n peleissä eivät ole vielä täysin vakuuttaneet, mutta usko HUI:n tekemiseen on vahva. Kunhan alkulohkon aikana sävelet alkavat löytyä, on tällä tiimillä mahdollisuus kammeta itsensä mitalipeleihin asti. Viime vuonna yleisessä sarjassa sijoitus oli hienosti kahdeksan parhaan joukossa, joten kirkkaimman kärjen ollessa poissa tieltä on sijoituksen syytäkin kohentua. Ei paineita.

JALOSARJA

1. aitoa_menoa (AiM)

AiMin vuosi! Kyllä vain, viime vuosien menestyksestä huolimatta edelleen ikuisiksi nelosiksi tituleeratut junamiehet tulevat olemaan kovaa valuuttaa Jalosarjan pakkanaaleissa. Vaikka monella Jalosarjan joukkueella ei enää ole aikaisempien vuosien kaltaista rutiinia talvikentiltä, niin ihan OK Liigaa edelleen jauhavat verenpunaiset tuuppaajat ovat säilyttäneet rautaisen kosketuksensa talvikenttiin. Ja se tulee olemaan kovaa valuuttaa. Topratin ääni loppunee jo valoisaan aikaan lukuisista ”HYVÄÄÄÄ!!!” -huudoista, sillä niitä saa viljellä huolella. Vaikka Villen heitto hieman takkuaisikin, niin Patteri pystyy paikkaamaan pystylyöntivelvoitetta järkyttävillä riviannihilaatioillaan. Eikä sovi unohtaa peruutusmestari-Maken jäätävää vasemman kulman kuusikkopoistokykyä. Kentän tyhjennyksen ja viimeisen naulan vastustajan arkkuun iskee peräpään varma lukko, itse Punainen Paholainen.

2. anaalivandaalit (av)

Puoli vuosikymmentä on kulunut siitä, kun takapuoliturmelijat nappasivat voiton PoWiCupissa. Miehitys on sama, joten huikeaa peliä on lupa odottaa tänäkin vuonna. Pelihalujen ja karttukontaktin ollessa mallillaan, on aaveen konapommituskyky pelottavan hurjaa. Mikkolaisen, Sorvalin ja Hokkisen jäljiltä ei kentälle juurikaan tavaraa jää, joten Topi voi PoWiCupissakin keskittyä lähinnä keskisormien heiluttamiseen. AudioVisuaalillakin on Akilleen kantapäänsä: talvikenttien heittorutiinia ei ole koko joukkueen osalta kertynyt tänä talvena ja 2019 WCOKissa tämä nähtiin karmealla tavalla Hokkisen suorituksissa. Pahimmassa tapauksessa vandaaleiden kohtalona on joutua jumbofinaaliin SR-PRRKL:n kanssa ja sehän tietää varmaa tappioita, kuten vuoden 2018 kohtaaminen osoitti. Joukkueen potentiaali ja kokemus kuitenkin riittävät vakuuttamaan kyykkä asian tuntijat finaalipaikasta.

3. Kuusaanniemen Kukot (SuHA)

SuHA nimellä liikkuva rosvojoukko paljastuukin rosteriluetteloa selatessa melkoiseksi kansalliseksi keräilykokoonpanoksi. Nimilista on kuitenkin vakuuttava: Riviosaston kaatajina häärivät Cucco ja sUPPIS; peräpään paikkailua ja siivousta harrastavat itse Kyykkäjumala sekä kyykkäkenttien Jaromir Jagr, Temmi. Kaikkien hoitaessa osansa tyylipuhtaasti voi jälki kentillä olla todella kovaa eikä käyttämättä jääneitä karttuja tarvitse kauaa ihmetellä. Kyykkä Asiantuntijoiden arvion mukaan peräpää kärsii, hurjasta noin 100:n vuoden kokemuksesta huolimatta, pienoisesta timanttisen tatsin puutteesta, mikä on syynä sille, että joukkue on rankattu vasta kolmanneksi. Viimeistään Temmin ratkaisevat ohiheitot pudottavat SuHAn finaalista, ja valitettavasti muistikuvat sekä videomateriaali viime vuoden mömmöjen pro-sarjan finaalista paljastavat, että myös Juusoksella on kyky kusta tilanne.

4. Skepparklubben (ASS)

Aina niin suloisen LUTuiset Skäbädäbädäät pääsevät jälleen tuulettamaan peliasujaan muiden pelaajien ihasteltavaksi. Tälläkin porukalla kokemusta on melkoisesti ja on niitä mitaleitakin tullut vuosien varrella erinäisistä turnauksista. Tänä talvena Skärppien pelituntuma lähentelee kutakuinkin nollaa, eikä silloin ole mitaleille asiaa näin kovassa seurassa. Rutiinin puute aiheuttaa sen, että pystylyönnit ovat roskaisia eikä paikkopelaaminen tuota puhtaita linjapoistoja. Lisäksi mielissä kummitteleva tuleva häviö Sortavalan Aikamiespoikia vastaan saa mielen matalaksi. Onneksi lääkkeeksi löytyy Vallaton ja Xanté!

5. Disko_lisko (DL)

Hyvää tulosta Tampereen liigassa tekevä ja muutoinkin kyykkäkentillä usein nähty rännipainajainen päätti lähteä mukaan Jalosarjaan, vaikka yleisessä sarjassa olisi ollut houkutteleva tarjous jopa voittoon asti. Tai sitten PoWilaisten jekku tepsi tähän porukkaan eikä yleisessä enää ollut tilaa. Cucon konapommipuutoksesta kärsivä joukkue on silti kovaa valuuttaa Jalosarjan jumbofinaalissa. Reiman suorittaessa valtaosaa pystylyöntivastuusta, löytyy takaa hyvää lakaisu- ja paikkopelaamista, joka varsinkin kovilla parkkipaikkakentillä toimii varsin mallikkaasti. Toisaalta, se on ihan susta itsestäs kiinni, kuinka pitkälle tässä turnauksessa pääsee.

6. Sortavalan aikamiespojat (SR-PRKKL)

Sortavalan ainoaksi ylpeilyn aiheeksi jäänee kovimman humalatason saavuttaminen, missä toki aiempinakin vuosina on onnistuttu. Toissa vuonna sensaatiomaisesti mitalipeleihin noussut joukkue kärsii monien muiden tavoin rutiinin puutteesta. Tosin ei sitä taitoa ole ennenkään ollut, niin ei siitä runsaasta kokemuksestakaan ole hyötyä. Ajoittaiset suoritukset saattavat häikäistä, mutta peruskaava lienee seuraavanlainen: Zeremaiahin vaihe kääntynee yli, Spirolla ei pituus riitä, Toby paininee henkilökohtaisen pelikirjansa kanssa ja Jötkelillä pituutta on liikaa. Heittää vielä kaiken lisäksi ohi. Voitto Skäbärsseistä tuo sentään valoa ex-PoWiaktiivien päivään.